Teksti:Tea Manninen, Kuvat: Petteri Ikonen

Tampereen yliopiston aulassa on hiljaista ja rauhallista, toisin sanoen tavallinen torstaiaamu. Mutta kun lähtee seuraamaan nuolin varustettuja opasteita, ei tarvitse kylttiä tietääkseen olevansa perillä. Täällä on aivan toisenlainen tunnelma ja olotila: odottava ja täynnä innostusta, sellainen joka koostuu vain äänistä – Radiofestivaali 2010.

Faktaa ja fanitusta

Pekka Gronow luennoi suorassa radiolähetyksessä suomalaisesta radioilmaisusta. Kuva: Petteri Ikonen

Radiofestivaali on alan ammattilaiset ja vasta-alkajat yhteen keräävä tapahtuma, joka järjestetään vuoro- vuosin Tampereella ja Torniossa. Yhdennentoista kerran pidettävän festarin ensimmäisen päivän ohjelmassa on pelkästään tiukkaa faktaa. On jännittävää katsella alan konkareiden innostuneita ja opiskelijoiden mietteliäitä ilmeitä, kun pitkän linjan tutkijat luennoivat täydessä luokkahuoneessa suomalaisen radioilmaisun historiasta ja radiomusiikin muutoksista. Kun Pekka Gronow laittaa soimaan suoran lähetyksen keskeltä supisuomalaista sotatannerta, se sekä naurattaa että askarruttaa yleisöä. Radiomusiikin murros puolestaan herättää vilkasta keskustelua radiomusiikin tulevaisuudennäkymistä. Hauska ja huomiota herättävä pointti kaikissa luennoissa on se, että jos ei ole onnistunut pääsemään paikan päälle niitä seuraamaan, ne pystyy kuuntelemaan suorana lähetyksenä Radio Moreenista.

Mikko ”Peltsi” Peltola elävöitti luentoaan omakohtaisilla ja hauskoilla kokemuksilla. Kuva: Petteri Ikonen

Jos alkupäivän luennoilla oli täyttä, niin iltapäivällä sitä tungosta vasta onkin. Siinä vaiheessa, kun tulee YleX:ltäkin tutun Mikko ”Peltsi” Peltolan vuoro esitelmöidä hyvästä radiojuontamisesta, on yliopiston media-aulassa suoranainen ruuhka. Tunnelma on katossa jo ennen esitelmöinnin alkua, ja etupenkit täyttyvät hyvää vauhtia naispuolisista ”faneista”. Kyllä vähän taaemmilta riveiltä löytyy myös valppaita mieskuulijoita yllinkyllin. Hauskoilla vitseillä asiaansa höystävä Peltsi on varsin mielenkiintoinen mediaesiintyjä ja luennoitsija. Taitavasti hän saa vilkkaimmatkin rauhoittumaan ja kuuntelemaan luentoaan, ja lopussa vaiteliaimmatkin esittämään itselleen kysymyksiä radiojuontamisen saloista. Luento ei pysy aikataulussaan, vaan venyy ja venyy eikä kukaan tunnu sitä huomaavan, saatikka että se ketään haittaisi.

Media-aukiolla oli tungosta Mikko ”Peltsi” Peltolan luennon aikana. Kuva: Petteri Ikonen

Kattava kirjo eriäviä mielipiteitä

Perjantaiaamu on täynnä jännitteitä. Joukosta voi selvästi erottaa ensi kertaa dokumenttisarjaan kilpailutyöllä osallistuvat henkilöt. He ovat niitä joiden kämmenet hikoavat ja katseet tarkkailevat muiden reaktioita, kun oma dokumentti soi kaiuttimista Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osastolla. Onneksi valot on laitettu hämärälle, jotta jokaisen kuuntelijan ja tekijän jokaista ilmettä ja elettä ei voi tulkita, ja itse kuuntelemiseen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Välillä havahtuu siihen, kun huomaakin olevansa ihmisten ympäröimänä tunnelmallisessa salissa Finlaysonilla eikä esimerkiksi Muumilaaksossa pohtimassa Muumipeikon homoutta, lohduttamassa Karjalaan takaisin kaipaavaa vanhusta tai pohtimassa miten äiti voi saada lapsensa takaisin lastensuojelun rattaista. Dokumenttien kirjo on todella kattava, ja ne herättävät keskustelua niin tuomareiden kuin yleisönkin keskuudessa. On ihanaa huomata, miten useita erilaisia tulkintoja yhdestä radiodokumentista voi olla. Onneksi keskustelu ei kuitenkaan mene liian kiivaaksi radikaaleista mielipide-eroista huolimatta.

Dokumenttisarjan kaitselmuksessa lenteli mielipiteitä. Kuva: Petteri Ikonen

20 radiodokumenttia myöhemmin voin sanoa olevani hyvin monissa asioissa hyvin paljon valistuneempi. Mutta samalla olen yhtä puulla päähän lyöty kuin kanssa kuuntelijanikin – kuinka näin erilaisista dokumenteista voi valita vain yhden voittajan? Tuomaristolla, eli Ylen dokumenttiryhmän Hannu Karistolla, Radio Moreenin Eveliina Niskasella ja Tampereen ammattikorkeakoulun Tiia Vestolalla, tulee olemaan todella tiukka vääntö parhaasta dokumentista.

Juontajat eetterissä ja screenillä

Illan hämärtyessä ja dokumenttisarjan päätyttyä pitää pistää juoksuksi, että ehtii Radio Moreenille seuraamaan juontajakilpailun finaalia. Kaikki viisi finalistia odottavat pieni jännitys mahan pohjassa vuoroaan. Tunnelma kuuntelutilassa on odottava, mutta samalla hyvin rento ja letkeä: kisailijat kisuavat keskenään, opettaja Timo Ruusuvuori jakaa viime hetken vinkkejä suojateilleen, järjestävä taho eli joukko TAMK:in opiskelijoita testaa tekniikkaa ja kantaa pikku purtavaa pöytiin. Mistään ei voisi aavistaa, että muutamien minuuttien päästä on alkamassa kilpailu! Tuomarit Noora Santavuori ja Jani Mikkonen YleX:ltä sekä Saija Nironen Tornion ammattikorkeakoulusta hyörivät vielä yleisön joukossa, mutta kohta he vetäytyvät omaan rauhaansa kuuntelemaan tulevien radiojuontajia koitosta.

Yleisö seurasi juontajakilpailua media-aukion screeniltä. Kuva: Petteri Ikonen

Kukin kilpailija juontaa oman varttinsa naurattaen ja puhuttaen kuulijoita. Paikallaolijat voivat seurata juontajakokelaiden studiotoimintaa kuuntelutilassa olevalta suurelta screeniltä. Huomaa selvästi, miten jokaisella on oma tyylinsä juontaa ja toimia studiossa – toiset seisovat, toiset istuvat, toiset lukevat papereista, toiset improvisoivat… Mikään tyyli tai tapa ei kuitenkaan ole väärä, pääasia on, että tekeminen on hauskaa ja juontoa on mukava kuunnella. Ja sitä se tuntui kaikkien kohdalla olevankin.

Niin juontajakilpailun ja dokumenttisarjan osallistujat kuin muutkin radiofestarilaiset haluavat päästä välillä vähän huilaamaan ja rentoutumaan. Telakalle on juuri tätä varten järjestettyä iltaohjelmaa. Siellä pääsevät opiskelijat ja konkarit luomaan uusia kontakteja ja keskustelemaan saamistaan ja antamistaan palautteista. Ei iltatapahtuma kuitenkaan mitään vakavaa ja tärkeää keskustelua ole, suurin osa keskusteluista kun käydään baaritiskin ääressä oluttuoppi toisessa ja siiderituoppi toisessa kädessä. Äänekäs mökä kuuluu varmasti pitkien matkojen päähän, kun äänellä työtään tekevä ja uraansa suunnitteleva joukkio vaihtaa vapaalle. Hauskaahan tänne on tultu pitämään!

Syvällisyyttä kuunnelmissa

Lauantaiaamuna sen sitten huomaakin, että hauskaa tuli pidettyä yön pikkutunneille saakka. Väsyneitä ja hivenen vanhalle viinalle tuoksahtavia festarilaisia notkuu limsapullot kourissaan tuoleilla, ja näyttäisi osa kisailijoista makoilevan lattioillakin. Mutta selvää on se, että väsymyksestään huolimatta ihmiset tulivat paikalle seuraamaan kuunnelmasarjaa. Onneksi tuomarit Esko Salervo, Eriikka Magnusson ja Polina Forsman ovat kaikki hyvin raikkaan ja ”skarpin” oloisia. Suurin osa sarjan teoksista on monologeja, mutta löytyy joukosta myös muutama perinteinen dialogikin. Kuunnelmissa on käytetty taitavasti äänimaisemia, ja näyttelijätyö teoksissa on paikka paikoin hyvinkin onnistunutta. Kuten aiemmissakin sarjoissa, myös tässä keskustelua herää suuntaan jos toiseenkin. Mutta pitääkö olla ja onko jokaisessa kuunnelmassa joku syvempi tarkoitus tai olemus? Onko mahdollista, että kuunnelma on vain kuunnelma? Nämä ovat päällimmäisiä kysymyksiä, jotka allekirjoittaneen päähän jäivät pyörimään.

Lauantaiaamuna Finlaysonilta löytyi väsyneitä kuunnelman tekijöitä. Kuva: Petteri Ikonen

Viimeisenä kilpailusarjana oleva äänikompositio ei puolestaan herätä kovin paljoa keskustelua. Tämä ei johdu suinkaan kuuntelijoiden passiivisuudesta tai töiden laadusta, vaan siitä, että äänikompositiot herättävät niin paljon erilaisia mielikuvia, jokainen pääsee niiden kautta aivan eri maailmoihin. Eräs kuuntelija kuvailee yhtä teosta luonnolliseksi, toisen mielestä se on hyvin teollinen – kumpikaan ei ole väärässä eikä oikeassa, edes tuomarina toimiva Petteri Rajanti ei voi olla oikeassa, koska tekijä ei paljasta, mitä oli teosta tehdessään ajatellut.

Loppusilaus eli palkintojenjako

Levoton iltapäivä lähenee loppuaan, samalla Radiofestivaali 2010 lähenee loppuaan. Mutta vielä on jäljellä monille kilpailijoille tapahtuman jännittävin hetki: palkintojenjako. Jokaisessa sarjassa tuomarit saavat palkita yhden teoksen ja antaa halutessaan kaksi kunniamainintaa. Jännitystä vähentävät järjestävän tahon kiitospuheet ja rento ilmapiiri, joka on noussut yleisön joukkoon kuluneen viikonlopun aikana.

Dokumenttisarjan palkinto menee aplodien saattelemana ja tuomariston yksimielisellä päätöksellä Emmi Vainion, Kaari Koskelan ja Katja Nykäsen teokselle Hunter’s Group. Kunniamaininnat jaetaan Saara Sofia Nurmon ja Suvi Sinervon dokumenteille.

Kuunnelmasarjassa jaetaan ykkössija ja yksi kunniamaininta. Kunniamaininta menee Iris Nylundille, ja kun voittajateoksen Kuunnelma 3.0 tekijät Jouko Kallio ja Juho Nilivaara pyydetään estradille, räjähtää yleisö mylviviin suosionosoituksiin.

Juontajakilpailun voitto menee Marleena Lehtimaalle ja äänikompositiosarjan voittaa Michael Bögerin teos Kuin odottaisi vettä mereen.

Radiofestivaali 2010 on ohi. Järjestäjät huokaavat helpotuksesta ja tekijät alkavat suunnitella uusia teoksia seuraavaa Radiofestivaalia varten. Tunnelma on haikea, kun ihmiset hajaantuvat ympäri sateista Tamperetta, mutta kaikki tietävät, että ensi vuonna kohdataan jälleen radion ja äänien ympäröimänä.